Aleksandra Ionowa syntyi 19.4.1899
venäläisistä vanhemmista Lahdessa. Lahdessa hän
myös nukkui pois 1980.
Isä oli rikas kauppias ja tytär sai
käydä venäläistä kimnaasia Helsingissä.
Porvaristyttönä hän sai parhaan mahdollisen kasvatuksen
aatelisten joukossa. Päästötodistuksen saatuaan hän
suurten mullistusten aikana perusti Hennalaan kotiinsa kahvilan.
Myöhemmin hän asui Lahden lähellä Putulassa.
Ratkaisevan henkisen kokemuksensa Aleksandra sai
14.7.1946. Hän tunsi haltiotilan "Taivas oli minussa ja minä
olin taivaassa". Kun hän otti käteensä kynän,
kynästä alkoi tulla kuvioita. Kolmantena
päivänä hän tunsi olevansa taiteilija, hän
tunsi itsensä tietäjäksi ja taitajaksi. Voima purkautui
hänestä ja se ilmeni piirustuksina, ajatelmina sekä
musiikki-improvisaatioina.
Aleksandran taiteellinen tuotanto on laaja. Kirjassaan "Taivas oli minussa" Voitto Viro puhuu 4000
taulusta. Ionowa-seuran kunniapuheenjohtaja Kaarina Lindblad on
todennut, että 10 000 teosta on yhtä mahdollinen.
Ionowa-säätiö on tehnyt Lahden
taidemuseon kanssa 1 300 taulun talletussopimuksen. Tuotanto
käsittää piirustuksia, vesiväritöitä
pastellitöitä, guasseja ja öljymaalauksia. Taiteilija
sanoi, että hänellä oli aina inspiraatio.
Konservointia riittää
Aleksandra asui ystävänsä Selma
Mäkelän kanssa vaatimattomissa oloissa Hämeenkosken
Putulassa. Kun Aleksandra sai taulunsa valmiiksi, hän otti
lasilevyn, taustapahvin sekä vahvaa teippiä kehyksen
saumaamiseen.
Noina vuosina teippi oli uutuustuote. Sillä
kiinnitettiin taideteos taustakartonkiin. Sillä tavoin teipin
liima-aine ja happamuus ovat tulleet teoksien läpi ja
jättäneet erittäin ikävän jäljen. Haitta
ei ole pelkästään kosmeettinen vaan happamuus
leviää kaiken aikaa laajemmalle teoksissa.
Lahtelainen Osmo Haapasalo on konservoinut osan Ionowan
töistä ja jatkaa niiden konservointia. Kunnollisen
rahoituksen puute kuitenkin hankaloittaa Ionowan töiden
konservointia ja pelastustyötä.
Putulainen runoilija Sirkka Selja
löysi Aleksandra Ionowan itsensä kirjoittaman
omaelämäkerta-käsikirjoituksen. Se on herkkää
kuvausta lapsuus- ja nuoruusvuosien onnellisista ajoista.
Ionowan tunnettuus
Ainutlaatuinen mystikkotaitelija Aleksandra Ionowa ei
ole yleisesti tunnettu taiteilija vanhan kotiseutunsa ulkopuolella.
Pienet näyttelyt ympäri Suomea ovat tehneet Ionowan taidetta
tunnetuksi vähän kerrallaan, mutta se odottaa vielä
laajempaa julkista tunnustusta ja huomiota.
LISÄTIETOA JA KIRJALLISUUTTA:
Aleksandra Ionowa, "Kuvia ja mieterunoja" (1971)
Voitto Viro, "Taivas oli minussa - Aleksandra Ionowan taidetta" (WSOY 1965)